Hurjuutta

Olen lähdössä elokuussa vuodeksi Australiaan piikomaan eli toisin sanoen aupairiksi. Kaikki tuntuu aivan hullulta. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, että miulla olisi tälläinen mahdollisuus päästä tutustumaan vuodeksi aivan uuteen kulttuuriin ja ihmisiin. Mennä jonnekkin, missä kukaan ei oikeasti tunne minua.

Australia on ollut päässäni sellainen paikka, minne haluaisin joskus matkata ja päästä kokeilemaan surffaamista. Nyt tämä pieni haave näyttää tulevan toteen vajaan vuoden mittaisena matkana.

Kaikki on tapahtunu niin nopeasti, etten edes itse ole meinannut pysyä mukana. On vain voinut ihmetellä, mitä kaikea ihanaa kesä onkaan tuonut tullessaan kuten perhosia erielämän tilanteisiin. Perhosia matkan takia ja myös erään ihmisen osalta. Perhoset taistelevat rintarinnan, kumpaa jännittäisi enemmän. Perhosien kanssa mielen päällä lentelee haikeus kaikkea kohtaan, mitä miulla Suomessa on.

Jotenkin tämä irtiotto Suomesta ja Suomessa olevista ihanista ja rakkaista asioista tulee hyvään väliin elämässäni. Saan itselleni aikaa miettiä, mitä oikeasti haluan elämältäni ja mitä tehdä sillä. Toivon löytäväni vastauksia matkani aikana.

Tapasin eilen edeltäjäni, joka oli ollut aiemmin samassa perheessä. Tapaaminen sai aikaan lisää pientä jännitystä ajatellen tulevaa matkaani, mutta samalla se lisäsi haikeutta ja todellisuutta siitä, että kohta ympärillä ei olekkaan tuttuja ihmisiä, vaan aivan vieraita ihmisiä, jotka puhuvat englantia oudolla aksentilla.

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia viikkoja ennen lähtöäni ja tulevaa vuottani Australiassa.