Paikallistuminen

Jos Suomessa on ulkolampotila +20, kulkisin varmaan teepaidassa ja shortseissa, mutta ei taalla. Tilanne on aivan toinen, silla ulko ja sisalampotilat ovat samat. Tai ainakin lahella toisiaan. Se tekee lampoon huomattavan eron, ainakin minun mielesta. Nyt lampotilat ovat hiponeet kahtakymmenta paivisin ja silti kuljen legginsit housujen alla ja huppari tiukasti paalla. Tanaan tosin uskalsin hupparista hetkellisesti luopua, koska tuli niin lammin poikien kanssa pelatessa ja tenutessa pihamaalla.

Ilahduttavaa on ollut huomata, etta ymmaran lahestulkoon kaiken, mita paikalliset puhuvat keskenaan, jos jaksan jaada kuuntelemaan. Perheeni aiti sanoi passiivisen englannin olevan hyva, mika tietaisi sita, etta pian pystyn jo hieman osallistumaan aktiiviseen keskusteluun ihmisten kanssa, eika tarvitse vain seurailla vieresta.


Oli jotenkin hammentavaa huomata taallakin olevan Shell huoltamoita. Sain myos kuulla, etta taalla on Ikea. En ole sita viela ainakaan livena nahnyt, mutta kun Suomi kouluun mennaan niin se jaa matkan varrelle. Eli jos hyva tuuri kay niin naan sen ensiviikolla jo. Paikallisesta Ikeasta saa kaikkien huonekalu- ja sistustarvikkeiden lisaksi kuulemma pakastelihapullia, jotka ovat halvempia kuin pelkka liha kaupassa, seka salmiakkia pahimpaan koti-ikavaan. Taalta loytyy kaupoista myos snikkerssit, marssit ja twiksit joten nou hata, saatavilla on myos hyvaa suklaata. Suklaata joka on samanlaista kuin kotona.

Tuosta tankkaamisesta sen verran viela haluaisin mainita, etta taalla pitaisi sulkea puhelin tankkaamisen ajaksi. Kylla puhelin pitaisi olla poisa paalta. Kysyin asiasta perheen isalta, etta miksi nain. Han ei tiennyt siihen mitaan jarkevaa selitysta. Kaikkialla on muutenkin aika paljon kieltotauluja ja merkkeja.

In Australia

Perjantaina oli aika hyvastien. On aika rankkaa jattaa kaikki rakkaat ihmiset rakkaaseen koto Suomeen niin pitkaksi aikaan. Fiilikset vaihtelivat paljon automatkan aikana Pieksamaelta HelsinkiVantaalle. Mukaan mahtui paljon innostusta seka haikeutta ja ikavaa.

Ensimmainen lento Helsingista Bangkokkiin meni ihmetellessa. En saanut oikein kunnolla nukutuksi lennon aikana, mutta asia korjaantui jatkolennolla. Nukuin melkein puolet lennosta. Koneen ruoka ei todellakaan ole sita parhaitan herkkua, mutta kylla se meni, kun ei muuta ollut tarjolla.

Finnairin koneessa kuuntelin Iskelma -radiota, kylla iskelmaa. Se oli nimittain ainut suomalainen radiokanava ja halusin fiilistella suomalaisella musiikilla hieman ennen tanne tuloani. On miulla tietty mukana suomalaista musiikkia mp3 -soittimessa seka ulkoisessa muistissa, mutta niihinki varmasti kerkeaa kyllastymaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniisti Australian kentalle saavuttaessa. Aamu oli paikallisten mukaan varsin lammin talviaamu, hurjat 13 astetta lamminta. Se kertoo, etta paivasta on tulossa lammin. En itse oikein tuntenut paivaa lampimaksi, vaikka ulkona oli parhaimmillaan se 20 astetta lamminta. Palelin. Olen varmaan tulossa hieman kipeaksi.

Perhe vaikuttaa todella ihanalta. Uskon viihtyvani heidan luonaan hyvin. Oma talo tuo mukanaan hieman yksityisyytta ja rauhaa, mika on varmasti mukavaa. Makuu huone on mukavan oloinen. Laittelen tanne kuvia kunhan vain saan ensin otettua niita. En nimittain ole ottanut viela yhen yhta kuvaa koko matkan aikana, mika on ihmeellista mielestani.

Aivan kohta

Lähtöön ei ole enää kuin 4 päivää. Kesä on mennyt todella nopeasti.
Mukana ei meinaa pysyä tämä pieni pääni lainkaan. Päivät on mennyt vain kaikkea ihmetellessä.

Kävin selailemassa Australian seurakuntani nettisivuja. Sivusto sai suuren ilon aikaan sisälläni. Näyttää siltä, että seurakunnasta saattaa löytyä sopiva palvelumuoto myös minulle ajatellen tulevaa vuotta. Jos kaikki menee oikein nappiin, niin saatan päästä jopa kuvaamaan oikeasti muutakin kuin omia "loma kuvia". Innolla siis odottelen seurakuntaan menoa ja siellä ihmisiin tutustumista.

Huomenna voisin ottaa projektiseni matkalaukun ja sen sisällön. Ei ole ainakaan vielä mitään hajua, kuinka paljon tavaraa on 10kg. Sillä määrällä nimittäin koitan päästä lähtemään täältä koto Suomesta. Se voi olla yllättävän vähän. Tuohon 10 kiloon kun lisää vielä laukun painon, niin se on jo sitten 15kg. Jää pieni pelivara tulevan vuoden ostoksia ajatellen (:

Seuraavan kerran kun kirjoitan niin olen jo Australiassa (:

Viimeisiä hetkiä kotona

Suomi aika alkaa käymään vähiin. Olisi niin paljon ihmisiä, joita haluaisi vielä nähdä ennen lähtöä. Tuntuu, ettei aika riitä millään. On olevinaan niin paljon kaikkea touhua, vaikka todellisuus onkin toinen. Pitänee siis ryhdistäytyä asian tiimoilta.

Huomenna starttaa viimeinen viikko töissä. Sitten olisi vajaat kaksiviikkoa vapaata ennen lentokoneen nousua taivaisiin. Aika on mennyt todella hujakalla, ei meinaa mukana pysyä. Tänään istuskellessani junassa matkalla kohti kotia laskin viikoja kuinka kauan reissu voi kestää nykyisen viisumini rajoissa. Loppusummaksi tuli 46 viikkoa. Jotenkin viikkoina laskettuna aika kuullostaa lyhyemmältä kuin 11 kuukautta. Hyvin siis olen huijattavissa.

Huoneeni lattiaa koristaa kaunis, valkoinen matkalaukku, joka odottaa sisältöä. Pikku hiljaa olisi kai alettava pakkailemaan tavaroita, että kaikki tarpeellinen olisi mukana lähdön koittaessa. Ei vain oikein tiedä, mitä kaikkea sitä pitäisi pakata - vaatteita ainakin :D Mutta muu on jo sitten vähän hakusessa.

Lähtötuoksuja haistelen (: