Kasvua

Viime päivinä on tullut mietittyä, minkäläinen ihminen olin viime kesänä ja entä nyt. Ilokseni olen huomannut kasvaneeni hieman ihmisenä. Suurin edistys askel, mitä rakkaat ystäväni täällä ovat saaneet omalla olemisellaan aikaan, on kärsivällisyyttä odottaa muita. Suomessa ollessa miulta paloi helposti hermot, jos ihmsiet eivät osanneet päättää, mitä halusivat tehdä tai ostaa. En sietänyt juuri lainkaan niitä tilanteita, jos olin itse ollut valmis jo hyvän tovin. Noh täällä asia on korjaantunut. Tajusin tämän viime sunnuntaina. Kun kaverinia sanovat: "nyt lähdetään", lähtö tapahtuu aikaisintaan puolen tunnin päästä. En edes enää hermostu heille, miksei mtn tapahdu. Ärtymisen merkkejä alkaa näkyä vasta tunnin parin päästä, kun mitään ei ole vieläkään tapahtunut.

Lapsilta olen myös oppinut kaikenlaista. He ovat raastaneet hermojani kovin ottein melkein päivittäin olemassa olollaan ja temppuilullaan. Kärsivällisyyteni kurittomien pentujenkin suhteen on siis kasvanut, mutta siinä ollaan vielä aika alkutaipaleella vielä.

Tärkein ehkä kaikista muutoksista on, että suhteeni Jeesukseen on lähentynyt. Olen oppinut luottamaan enemmän armoon ja siihen, että kyllä Isä kantaa, kun omat voimat eivät riitä. Vaikka elämä on epävarmaa ja tulevaisusu pelottaa, Isä pitää siitä huolen. Taivaan Isän huolenpidon tajuaminen ja sille antautuminen on jotain aivan mahtavaa ja kokemisen arvoista. Ensin pitää vain nöyrtyä ja tunnustaa, minusta ei ole tähän ilman sinua, tarvitsen sinun apuasi. Se on kova paikka, jos on tottunut pärjäämään omillaan ja yksin. Olen siis saanut astua taas askeleen eteenpäin uskon tiellä, kiitos siitä Herralle! Armosta, yksin armosta!

Australia Day

Päivää vietetään 26.1. Vastaa hieman Suomen itsenäisyyspäivää, mutta sillä erotuksella, että Australia on edelleen Britannian monarkian alla. Tuona päivänä Australian liput liehuu ympärimaata ihmisten käsissä, iholla ja vaatteissa suunnattomissa määrissä.

Eripuolilla Australiaa järjestetään monenkirjavia tapahtumia, joihin ihmiset osallistuvat sankoin joukoin. Rakas kotikyläni Glenbrook on tunnettu puutarhatonttu festivaalista Australia päivänä. Mikä kunnia koko kylälle. Varsinkin nuoret osaavat arvostaa sitä todella paljon.

Australia päivään kuuluu keskeisesti hyvä seura ja grillaaminen. Grillaaminen on joka miehen kunnia-asia täällä. Mitä suurempi grilli komistaa takapihalla, sitä kovempi mies on. Eli aina on luvassa hyvää grilli ruokaa, kun Bbq kutsun saa täällä.

Me menimme eilen yhden seurakunnan nuoren luokse grillaamaan ja uimaan. Oli kuuma päivä, 44 astetta oli mitattu siin talolla. Eli ei sen parempaa ajanvietettä voi kuvitella kuin viettää aikaa uima-altaalla ja syödä grillin antamia herkkuja. Nams.

En edes palanut koko päivänä pahemmin. Aurinkorasvaa osasain jotenkin siis käyttää. Olkapäistä hieman sekä jaloista oli illalla huomattavissa pientä punoitusta. Kuka palaa jaloista, ajattelin ja jätin aurinko rasvan pois. Tyhmä mikä tyhmä. Onneks ne vain hieman punoittivat lievästi.

Australia vs. Suomi

Listaus molempien maiden hyvista puolista:

Australia
+ linnut, papukaijoja lentelee koko ajan
+ pitsa [pizzahut <3]
+ Sydney
+ seurakunta
+ valiaikaisuus
+ iced coffee
+ kiireettomyys seurakunnasta pois lahtiessa [alkuun oli rasittavaa, ei enaan]
+ meri ja hiekkaranta
+ kohteliaat ihmiset
+ ostokset pakataan sinulle valmiiksi kaupassa
+ nallekauppa
+ maccis [peittoaa suomalaisen ruuallaan]
+ Hungry Jacks ja KFC
+ lentoreitti Suomeen Thaimaan kautta
+ edareita lasten nahkakenkia kavelemaan opetteleville, kiitos Aasia!
+ junalla matkustaminen on kohtuu hintaista myos aikuisille
+ paikallisten aksentti





Suomi
+ talot
+ saa
+ talot
+ koti
+ perhe
+ seurakunta
+ pysyvyys
+ suklaa
+ makkara
+ leipa [olen syonyt paahtoleivan tapaista leipaa koko taalla oloni ajan, harvoin sampylaa]
+ poliittinen jarjestelma ja hyvinvointi yhteiskunta [Australia omistaa vain 2 puoluetta]
+ monipuolinen luonto
+ hyvat katuvalot
+ internettien nopeudet
+ ei koulupukuja
+ mansikat
+ linnunlaulu [australialaiset linnut ei keskimaarin laula]
+ vuokra-asunnot myos opiskelijoille hyvin saatavilla [ei oikein ole opiskelijoille tarjolla]
+ opiskelu ilmaista
+ karjalanpiirkat
+ pulla
+ ruisleipa
+ salmiakki


Siina on nyt ne asiat, jotka tulivat ensimmaisena mieleen.
Taisi Suomi vieda voiton, vaikka meressa uimista ikava tuleekin.

Jannaa

(Anteeksi kun kirjoitus asusta puuttuvat kielemme viimeiset vokaalit kokonaan. Tietokone ei ole yhteistyokyinen tanaan.)

Pari viikko sitten sunnuntaina kavin seurakunnassa, kuten tavallista. Saarnan aiheena oli arkipaivaiset asiat, mita ihminen tarvitsee mm. uni, ruoka, tyo ja liikunta. Aihealue hieman yllatti. Kaikki, mita pastori puhui oli asiaa. Ja kaikkiin loytyi viela viittaukset Raamatustakin. Ihmeellista. Raamatussa kehoitetaan lepaamaan ja nukkumaan, tekemaan tyota ja liikkumaan. Valitettavasti en muistanut laittaa paikkoja ylos. Naiden yhtaloiden avulla jaksamme arjessa paremmin jatkaa eteenpain.

Itse aloin rukoilemaan talla viikolla, etta Isa antaisi levolliset unet, jotta voisin aamuisin herata virkeana uuteen paivaan. Ja tadaa niin on kaynyt, vaikka unta olisi saanut vain 6-7h silti olo on ollut virkea. Viime yona nukuin 10h ja silti oli olo virkea. Eli, jos meinaa olla vaikeuksia nukkua, kannattaa siinakin asiassa kaantya Herran puoleen. Ei ole vahapatoisia asioita, joita ei voisi vieda Isalle. Kaikki asiat ovat Isalle tarkeita, jos ne ovat meille tarkeita!

7.12-09 -6.1-10

Kuukauteen mahtuu paljon. Nopealla kelauksella iloja ja suruja. Enemmän iloja onneksi. 7.12-09 käväsin hakemassa junateitse kentältä Joonaksen luokseni majailemaan kuukaudeksi. Tämä kyseinen herra teki tuosta ajasta ehkä parhaimman yksittäisen ajanjakson elämässäni. Tuli kaukaa kaukaa Suomesta moikkaamaan. Se oli ensimmäinen kohokohta.

Toinen kohokohta menneessä kuukaudessa oli Sydneyn reissu. Seikkailtiin mukavasti ympäri pympäri keskustaa, niin että paikka tuli tutuksi. Merkittävin muisto jäi Oopperatalolta. Harvaa suomalaista tyttöä sen portailla on kosittu. Jouluaatto oli päivä, joilloin mies sai rengastaa vasemman nimettömäni ja tehdä miusta onnellisen. Jouluaattona myös katselimma hukeita tykityksiä. Joulun ja uuden vuoden välissä kerittiin tulla lentokoneesta laskuvarjoilla.
Ja uutena vuotena vielä hiukeammat tykitykset.

Kävimmä myös matkailemass Australian pääkaupungissa Canberrassa. Hyvin suunniteltu reissu Elina. En varmastikkaan saa koskaan kuulla siitä reissusta. Eipä tehty siellä oikein mitään. Kaikki oli turhan kaukana, eli ei päässyt kävellen. Yksi museo sitten käytiin kurkkimassa, kun ilmainen oli.

Kuukauteen ei sinänsä sisälly paljoa mitään ihmeellistä ja erikoista. Se koostuu vain pienistä ja ihanista asioista, jotka sain jakaa Joonaksen kanssa. Viettää aikaa yhden elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa ja olla kaksin.

Tyhjyys meinaa tulla matkakaveriksi ikävän lisäksi nytten, kun mies on maasta poistunut ja huristelee yläilmoissa kohti Suomen maata. Ehkäpä miäkin tässä joku päivä perästä karautan Finnairratsulla. Hyvällä/huonolla tuurilla jo helmikuun lopussa. Itse saatte päättää kumpaa tuuria edustaa kotiinpaluu. Itsekatsoisin hyväksi tuuriksi.

Laskeutumisia ja taivasteluita

Tiistai oli jännä päivä itse kullekkin, niin miulle kuin matkatoverilleni. Aamulla koomasta ei ollut tietoakaan, ainakaan miulla. Jännitti hieman. Ai miksikö? Mieti nyt jos olet menossa tekemään laskuvarjohyppyä. Niin kai sitä vähemmästäkin jännittää.

Juna matka Wollongongiin oli piinallisen pitkä. Sydneystä eteenpäin matkaa siivitti upeat maisemat. Vasemmalle jäi upeita näköaloja Tyynelle Valtamerelle ja oikealle jäi hulppeat vuoristomaisemat. Kyllä kelpasi katsella ikkunasta ulos.

Matkasimme North Wollongong Beachille. Olimma sen verta ajoissa liikkeellä, että aikaa jäi ihastella upeaa rantaa ennen hyppyä parin tunnin verran. Aikaa oli juurin sen verran, että selän sai punakaksi. En ole käynyt koskaan niin nätillä rannalla: joki virtasi läpi hietikon mereen, kallioita, hassua ääntä pitävää hiekkaa ja paljon muuta kivaa kuten hyvä seura.

Saatuamme valjaat päälle alkoi jännitys kohoamaan. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme lentokentällä. Jalat meinas mennä hyytelölle. Eihän se ollut kuin toinen lentokone reissu elämässäni. Lasken tänne tulon nimittäin vain yhdeksi, vaikka oli koneen vaihto.

Koneen noustessa jännitys tiivistyi. Kaikki alkoi näyttää koko ajan pienemmältä ja pienemmältä. Vähän ennen hyppyä miulle kerrottiin ala puolella olevan tuhansia uusia autoja odottamassa pääsyä Sydneyyn. Ne oli pienemmän näköisiä kuin tulitikkuaski. Kiva kiva ja sieltä piti alas tulla.

Olin vuorossa toisena ulos mentäessä. Ei siinä paljoa kerinnyt jännittämään. Juuri kun pääsin reunalle niin sitä jo mentiin ja kovaa kohti maan kamaraa posket lepattaen. 60 sekunttia vapaa pudotusta. Tunne oli mahtava, vapaus. Laskuvarjon aukaisu nykäisi hieman. Siinä pyörittiin paikallaan kuin karusellissä parit ringit ja ihailtiin maisemia.

Oli sen verta hieno kokemus, että voisin uusia koko homman, jos toinen mahdollisuus vain tulee. En ollut koskaan edes pystynyt haaveilemaan mahdollisuudesta hypätä laskuvarjohyppyä. Täytti siis kaikki olemattomat odotukset. Ei ollut odotuksia.

Uuden vuoden aattona matkasimme taasen nokkamme kohti Sydneytä. Olimme omasta mielestä ajoissa liikkeellä, muttemme kumminkaan. Jo iltapäivällä viiden jälestä Circular Quaylla oli paljon ihmisiä samalla asialla kuin me. Aikomuksena katsoa illan tykitykset. Emme siis olleet yksin. Paikalla oli kaikkiaan ollut vaivaiset 500 000 ihmistä. Meinasi alkaa ahsitamaan, jos halusi päästä jonnekkin. Paikalleen kun jämähti katselemaan ohi kulkevia ihmisiä niin nou hätä.

Tykitykset oli jotain niin överiä. Ei ihan heti tarvitse mennä katsomaan Pieksämäen uudenvuodenvastaanoton tykityksiä. Ei niitä pysty sanoin kuvamaamaan. Sekä minua että matkatoveriani kohtasi pienimuotoinen ahistus, kun oli aika lähteä kotia kohti. Ei oltu yksin matkaa taittamassa. Ahdistus helppottui vasta Centarilla kun eksyttiin aivan tyhjään tunneliin. Ei muita ihmisiä. Mahtavaa, hetki rauhassa väen tungoksesta. Tunnelista ylös niin oli taas ihmisiä ihan kivasti, muttei niin paljoa kuin George Streetillä oli(poistumis kanava tykityksistä).