Haaveita ja kipeilyä

Ihana aamun viileys, mitä se on. Suomessa se meinaa vain 15 astetta lämmintä - Australia pelaa lukemalla 25. Kaikki on siis hyvin suhteellista. Suomessa aamuviileys on raikasta ja ihanaa. Australiassa puolestaan vain inhimillinen lämpötila, jossa elää hetki ennen kuin aurinko nousee liian korkealla ja alkaa paahtamaan.

En hirveästi tiedä talon rakentamisesta. Mutta sellaisen käsityksen olen ainakin saanut, sisäseinistä sitä ei ainakaan aloiteta. Juna matkalla Sydneyyn näin pari tälläistä rakennustyömaata, joihin oli ensimmäisenä valettu sisäseinä. Tietenkin niihin oli jo perustukset valettu. Jotenkin se oli vain häkellyttävä näky, kun keskellä perustuksia oli valettu tiiliseinä eikä mitään muuta. Kummalisia tapoja täällä. Pitänee siis ihan oikesti ottaa yhteyttä rakennusviranomaisiin ja pyytää heitä, ottamaan suomalaisilta rakennussediltä muutama oppitunti, kuinka rakennetaan kunon taloja.


Haaveita todeksi. Tuntuu hurjalta huomata niiden toteutuvan. Lauantai aamu oli unelma aamusta kaukana. Keitin itselleni kahvia ja kaadoin sen vahingossa sellaiseen kuppiin, jossa oli pohjalla astian pesuainetta. Se siitä aamukahvista. Ei auttanut muu kuin lähteä matkaan toteuttamaan yhtä haavetta ilman aamukahvia.
Junani saapui ajallaan Sydneyyn ja miulle jäi hyvin aikaa löytää itseni YHA:n eteen. Paikka oli sopivasti juna-aseman vieressä, joten suuremmilta seikkailuilta vältyttiin. Muutaman tovin siinä odoteltuani ja saatuani seuraa parista Hongkongilaisesta tytöstä noutajamme saapui uljaalla valkoisella pakettiautollaan. Autosta astui ulos päivettynyt surffari, aivan kuin leffoista. Kohta paikalle riensi toinen auto mukanaan saman oloinen surffimies. Surffaamista opettelemaan oli lähdössä miun lisäksi 19 muuta naispuolista henkilöä ja yksi saksalainen mies.
Matkasimme letkeässä tunnelmassa noin 45 minuuttia kauas ulos Sydneyn vilskeestä yksityiselle rannalle. Siellä sai rauhassa opetella ja olla kuin kotonaan(niin arvon opettaja sedät sanoivat). Rannalla ei ollut sääntöjä eikä julkista vessaa. Hurraa! Puskaelämää! Päivä meni rattoisasti uutta opetellen ja kauniista pilvisestä kelistä nauttien. Päivässä ei surffaamaan opi, mutta tuntuman sai. Saa nähdä montako kertaa sitä itsensä vielä täällä olo aikana löytää itsenä laudan päältä uhmaassa aaltoja.

Nyt on sitten pitkästä aikaa oltu kunnolla kuumeessa. Eilen illalla se riehui 38 asteessa. Yöllä ei uni ollut mitään parhainta herkkua. Kovin levonta oli, kunnes puolen yön jälkeen kuume alkoi laskea ja uni maittaa paremmin. Tästä kaikesta saan kiittää Australian vaihtelevia sääoloja. Sunnuntaina oli nimittäin vielä 43 astetta lämmintä ja yön aikana se tippui vain 20 asteeseen. Vähän liian rajuja nuo muutokset, ei keho meinaa pysyä lainkaan mukana.

Elämän koulua

Elämä tuo välillä tullessaan asioita, joihin emme pysty varautumaan. On otettava asiat vastaan niin kuin Isä armossaan suo. Vaikka asiat eivät ole meille aina mieluisia, olisi hyvä osata nauttia hankalienkin asioiden keskellä arjen pienistä iloista. Niistä arjen pienistä iloista saa voimaa jaksaa eteenpäin. Isä antaa voimaa ja kantaa uuunutta.

Minun on pitäny opetella viimeisien kuukausien aikana luottamaan Isään täysin. Siihen armoon, joka kestää, joka kantaa eteenpäin. Itsepintaisesti aina yrittää viimeiseen asti itse, kunnes huomaa, ettei asiasta tule mitään ilman Isän apua.

Isä on suunnitellut tiemme edeltä käsi. Hän on myös suunnitellut ulospääsyn hankalista elämän tilanteistamme. Meidän osamme hänen suunnitelmassaan on lakata hankaamasta vastaan ja antautua täysin Isän käsivarsille. Isän aikataulu ei aina ole sama, kuin meidän, mutta kaikki tulee ajallaan. Meidän on vain jaksettava luottaa Isään ja etsiä hänen tahtoa elämässämme.

Ajatuksia ja ihmetyksiä viikonlopun jäliltä

Jos kylpyhuoneessa on katkaisin ja siinä lukee heat, mitä luulet sen tekevän? Lämmittävän, oikein, mutta mikä alkaa lämmittämään katkaisinta painaessa. Ajattelin sen tarkoittavan lattialämmitystä. Tyydyin ajatukseen kunnes Henriikka kertoi sen tarkoittavan lämmittäviä lamppuja katossa. Olin kyllä ihmetellyt lamppujen massiivista kokoa, mutta mieleeni ei juolahtanutkaan, että niiden tarkoitus olisi lämmittää kylyphuonetta. Lämmittävät lamput, kuinka kätevää! Epäilen.

Tulisko mieleesi muuttaa karavan alueelle asumaan? Minun mieleeni ei. Täkäläiset saattavat elää hyvin onnellista elämää karavanalueella erinäisistä syistä. Olin viikonloppuna Suomikoulun leirillä ja majoituimme karavanalueelle pieneen mökkiin. Niin saman kaltaisissa, vaatimattomissa mökeissä siellä asui vaki asukkaita. Ajatus tuntui jännältä.

Takanani on ensimmäinen uimaranta reissu meressä. Aloitin rantaelämän täällä vaatimattomasti 7 mailin rannalta (15 km pitkä ranta). Oli aika mukava kokemus. Nautin meressä pulikoimisesta enemmän kuin järvessä pulikoimisessa. Ainut haitta mukavuudessa oli, että en osannu pitää suutani kiinni oikeina hetkinä. Moneen kertaan sitä suolaista merivettä syljeskelin suustani pois. Ehkä miä sen vielä opin.

Reissuni aikana olen tehnyt ainakin seuraavia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni: syönyt hyytelöä, matkustanut lentokoneella, ulkomailla oleskelua, hiekkaranta elämää meren äärellä ja todistanut englanniksi. Kaikkea sitä on pieni ihminen päässyt kovin lyhyessä ajassa jo kokemaan.

Jotenki tuo aikaero tuntuu hassulta. On outo ajatella, että kotiväki tulee 9h perässä. Kun päiväni on päättymässä, siellä kotona sitä vasta aloitellaan. Elämä on jännä ja ihmettelemisen arvoinen.

En ole muuten vielä palanut kunnolla täällä. Vain pientä punaa on meinannut iholle nousta. Kauhulla odotan päivää, jos ja kun palan kunnolla täällä /: