Sydney

Sain eilen viettää oikein ihanan illan hyvässä seurassa Sydneyssä. Ensin ajoimme aivan ytimeen, Harbour Bridgen kautta LunaParkkiin. Sydney on uskomattoman nätti kaupunki pimeän tullen, päiväaikaan en ole siellä vieraillut niin paha mennä sanomaan. Tunsin oloni pieneksi tytöksi ihmetellessäni kaikkea sitä valoloistoa. Luna parkissa ilokseni näin ensimmäiset lokit koko matkan aikana. Myöhemmin illalla sain vielä kuvanki otettua yhdestä lokkisesta.

Hyvällä mielellä voin itsekkin eksyä sitten aikaan hetkeksi Sydneyyn, kun aussikavereillanikin oli vaikeuksia selvitä ulos ytimestä. Suuntavaisto petti ja avuksi piti ottaa kartta, joka löytyi kuskin puhelimesta. Tosin en haluaisi sinne eksyä, kartta käteen ja silmä kovana oltava, jotta tie oikeaan paikkaan löytyy.

Luna Parkin jälkeen menimme syömään. Jätimme autot Star Cityyn ja kävelimme sieltä johonkin läheiseen satamaan. Star Cityn edustalla näkyi paljon hienoja ja kalliita autoja sekä kaksi kappaletta ovimiehiä hienosti pukeutuneina. Ilmassa oli todellista suurkaupungin tuntua niin kuin asiaan kuuluu. Odotan innolla päivää, kun kohtaan tuon kaupungin päiväsaikaan.

Ja lopuksi vielä vähän kuvia hardcore lavalta ja Sydneyn reissulta:

Hard coren ihmeellisyyksiä ja sadetta

Eilen oli Sydneyssä iso kristillinen nuorisotapahtuma, Big Exo day. Siellä oli enemmän ihmisiä kuin suomen Maatanäkyvissä festareilla ikinä :D oli todella hieno ja mielenkiintoinen kokemus. Tapahtumassa oli kaksi asiaa, jotka yllättivät ja ihmetyttivät suuresti. Molemmat ilmiöt kohtasin hard core lavan luona.
1) Moshpit oli aivan erilainen kuin Suomessa. Tyypit heiluivat siellä aivan hullunlailla yksin, eivätkä ottaneet kontaktia kaveriin niinkuin meillä kotona on tapana.
2) Kun biisissä tuli soolo kohta, niin yleisö nosti kädet ylös päänsä yläpuolelle pystyyn ja alkoi heiluttamaan sormiaan. Soittivat olevinaan ilmakitaraa. Eikö kuullostakin tyhmältä, voin sanoa että se näytti vielä tyhmemmältä kuin kuullostaakaan.

Kun täällä sataa, se kestää vain 5-10 minuuttia, mutta tuona aikana tulee aivan simona vettä. Sataa kaatamalla. Tänään koin ensimmäistä kertaa oikean ja kunollisen sateen täällä. Oli aika vaikuttavaa huomata, kuinka sade alkaa vain tuosta noin ja loppuu yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Sade viilentää mukavasti ilman. Tänäänkin ilman lämpötila tippui 10 astetta sateen ansiosta. Kuumina kesäpäivinä sade on hyvin tervetullut vieralija täällä.

Pitää koittaa lisätä ensikerralla kuvia Exodaysta.
Kuumia ja sateisia kesäpäiviä odotellessa!

Life Group

Keskiviikkona pääsin tutustumaan LifeGroup ryhmääni. Life Group on vähän niinkuin solu meillä koto Suomessa. Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko jonkun kotona ja joka toinen viikko jossain ulkona. Ryhmä on sekaryhmä eli siinä on sekä tyttöjä että poikia.

Keskiviikkona menimme Penrittiin johonki vähän hienompaan kahvilaan syömään yhdessä. Ilta kului pääasiassa hengaillessa. Saa nähdä onko koti-illoissa sitten enemmän hengellistäosuutta. Toivon todella. Ei hengaamisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta ryhmän tarkoitus olisi syventyä edellisen sunnuntain saarnaan niin toivoisin kyllä, että edes koti-illoissa olisi jtn hengellistä.

Ryhmäläiseni vaikuttavat muutaman tunnin tutustumisen jälkeen aivan mahtavilta tyypeiltä. Uskoisin tulevani kaikkien kanssa toimeen. Ryhmän vetäjä kai testasi tietämystäni formuloista, kun laittoi tänään viestiä asian tiimoilta. Jutttelimme nimittäin keskiviikkona hieman formuloista poikien kanssa. Kaksiryhmäläistäni asuu samalla kadulla kuin minä. Eli jos kyytiä kaipaa niin se järjestyy helposti ilman suurta vaivaa. Näin ainakin he lupailivat.

Ää kirjaimet ja seikkailua

Huhuu sain tietää, miten ääkköset toimivat perheen koneissa. Eli enää ei tarvitse tuskailla sanojen kanssa ja miettiä liikoja tekstejäni lukiessa. Olen varsin iloinen ääkkösistäni. Perheen äiti vain tuossa yks päivä kertoi kuinka ne toimivat. Olimme yhdessä tutustumassa facebookin ihmeelliseen maailmaan, sillä hän oli tehdyt perheen neidille tunnukset sinne.

Huhuu olen alkanut viime aikoina tosiaanki kuleskelemaan lähiympäristössä itsekseni. Tänään sain pyörän ensimmäistä kertaa alleni ja hurautin naapuri kylään. Naapuri kylä on noin 15 minuutin pyöräilymatkan päässä eli ei kovin kaukana. Alkuun tuntui, ettei tästä pyöräilystä tule mitään. Mutta pian huomasinkin kuinka oikeasti nautin vapauden tunteesta, jonka pyöräily mukanaan toi. Pyöräreissuni jälkeen oli aivan mahtavan energinen olo. Täällä on paljon mukavampaa ja helpompaa kulkea pyörällä kuin jalan, sillä jalkakäytäviä ei ole. Pyöräilykypärästä ja -pyörästä on tullut uusia ystäviä tämän päivän aikana täällä.

Seikkailuni helpottuvat huomasti kunhan saan valokopion perheen karttakirjasta. Näin on sitten helpompi lähteä itsestään tutkimaan lähiympäristöä ja niiden suomia seikkailuja. Katselin tuossa illalla karttaa ja huomasin kansallispuiston sijaitsevan aivan Glenbrookin kylän keskustan vieressä. Sinne aion suunnistaa joku kaunispäivä. Pitää varmaan odotella viikonloppuun, niin on kunnolla aikaa ennen pimeän tuloa. Pimeä tulee täällä nimittäin todella nopeasti. Kuuden aikaan on jo todella pimeää. Eli kartta kauniiseen käteen ja haistelemaan ilmavirtoja, mistä seikkailuja voisi löytää.

Ihana lauantai

Tanaan oli ihana herata ilman heratyskelloa ja tehda aamutoimet kaikessa rauhassa ilman kiiretta mihinkaan. Oli aikaa jaada kollimaan sankyynkin. Arkiaamuina ei juuri ole aikaa kollimiseen jos haluaa tehda muut aamutoimet ilman mitaan turhaa kiiretta. Toisin sanoen oli aika taydellinen lauantaiaamu. Sain jopa ihan oikeaa kahvia aamupalalla, kun menin alas testaamaan uutta kahvinkeitinta. Pitaa huomenna kiikuttaa se tanne ylos. Perheen vanhemmat eivat nimittain juo lainkaan kahvia saati teeta. Erikoinen pariskunta.
Nanna ja Popa(lasten isovanhemmat) olivat varsin innoissan, kun saivat kuulla, etta juon kahvia.

Paivalla perhe oli jarjestanyt muutamalle muulle ystavaperheelle piknikin laheiseen luonnonpuistoon, joka on kavely matkan paassa. Marges lookout -paikassa oli uskomattomat nakymat. Sielta nakyi jopa Sydneyn korkat pilvenpiirtajat. Paiva oli varsin onnistunut kaikinpuolin. Saa oli aurinkoinen ja kaikki viihtyivat hyvin ulkosalla yhdessa, lapset etta vanhemmat. Paivan aikana sain kunnon kielikylvyn.

Turistina oleilua

Ensimmainen viikko meni taysin kaikkea ihmetellessa. Kaikki oli aivan uutta. Nyt alkaa pieni ihminen jo vahan tottumaan tahan kaikkeen pikku hiljaa. Vielakin liikenteen hahmottamisessa on pienia ongelmia, joten sen kanssa saa olla kovin tarkkana. En ole siis viela autonrattiin asti paassyt istahtamaan.

Viime sunnuntaina paasin leikkimaan oikein kunnolla turistia. Silloin nimittain menimme kaymaan pienen herran 3-vuotissyntymapaivilla. Ne pidettin lahella olevassa elaintarhassa, jossa oli paikallisten maatilanelainten lisaksi Australian kansalliselaimia. Tottakai sielta piti ottaa sitten perinteisia turistikuvia. Perheen aiti auttoi asiassa hieman.

Elaintarhassa paasi traktoriajellulle, jonka reitin varrelta loytyi muunmuassa tuollainen emu laiduntamassa. Ajelu itsessaan ei ollut kovin kummoinen ainakaan mielestani, mutta lapsille se oli varmasti mieluisa kokemus. Traktoriajelun lisaksi siella oli kaksierilaista esitysta ja koalainfo. Ensin oli eraanlainen lasso-esitys. en ole aivan varma, oliko se lasso, mutta se paukahteli komiasti, kun esittaja sita kaytti. Sen avulla laidunnetaan vapaana kayskentelevia elaimia taalla. Melkein heti sen jalkeen oli lampaan kerintaesitys. Se oli aika vaikuttava ja hieno nahda. Valilla oli pienia vaikeuksia ymmartaa lavalla olevaa miesta, silla han puhui kovin leveaa aussiaksenttia. Kerintaesityksesta sain muistoksi lampaan villaa, jonka lahetin jo kotiin kortin valissa.




Samalla reissulla paasin myos silittamaan kengurua ja koalakarhua. Oli aika hammentavaa tajuta, etta on ollut vain viikon maassa ja on jo paassyt nakemaan koalat ja kengurut ja jopa koskettamaan niita. Tosin eihan se sama asia ole kuin luonnossa nakisi, mutta nahty on kuitenkin. Perheen aiti lupaili, etta joku paiva voisimme menna Kenguru puistoon, jossa kengurut elavat vapaana luonnontilassa eli eivat ole lainkaan kesyja, eivatka paasta lahelle.Siella kuulemma nakee kenguruita 99% prosentin varmuudella. Pitaa olla todella huono tuuri siis jos kenguruiden nakeminen jaa valista.


Paivat on menny mukavasti poikien ja pienen neidin kanssa touhutessa. Vanhin on paivat koulussa, joten hanen kanssaan ei tule niin paljon tenuttua kuin keskimmaisen. Han sanoi jo ensimmaisella kerralla, etta miusta tulee hanen omakaverinsa. Ja niin on tainnut kayda, silla meidan leikit on aivan omaa luokkaansa. Lempileikki on raju, missa saa painia ja tenuta niin paljon kuin jaksaa. Rajua on sitten tullut lahestulkoon joka paiva leikittya, kunhan pikkusisko on saatu alta pois paivaunille.

Viime sunnuntaina kavin myos ensimmasita kertaa taalla seurakunnassa. Sinne oli aivan ihana menna. Ovesta kun astui sisaan niin tuntui silta, kuin menisi aivan tuttuun paikkaan. Kukaan ei ollut kerinnyt sanoa viela silloin minulle edes mitaan. Tilaisuuden jalkeen juttelin muutaman muun nuoren kanssa siella. Tassa muutamana seuraavana viikkona minun olisi tarkoitus paasta mukaan pienryhmatoimintaan mukaan. Odotan sita innolla. Seurakunnassa oleva tyontekija koittaa etsia minulle sopivaa ryhmaa, johon voisin liittya.

Oikein antoisia ja siunattuja paivia sinne koti Suomeen <3