<3

Joulu

22.12 Oli perhejoulu. Menimme Nannalle ja Popalle viettämään joulua. Illan hämyssä ja kuusen loistaessa tuli jo hieman joulumieltä sydämeen. Kaikn kruunasi lasten innostus saamistaa lahjoistaan. Siinä taas huomasin ja tajusin, että joulu on ennen kaikkea lasten juhla. Juhla, jota haluan viettää lasten kanssa aina kun mahdollista. Lasten into ja ilo sai joulumielen miulle tänä vuonna aikaan.

Aaton aattona kävimmä auttamassa joulukorien jaossa. Eli kävimme antamassa joulukoreja vähäosaisille, joilla ei ollut varaa kunnon Jouluun. Seurakunta halusi muistaa niitä ihmisiä. Olimme hieman liian myöhään liikkellä. Vain pari ovea avaantui meille. Yhdellä ovella kysyttiin ketä olette: -BlueMountainCityChurch:stä.
- Ai en ole kiinnostunut. -Meillä olisi teille joulukori. - No odottaakahan hetkinen.
Oli aika jännä tapaus.

Tuli vietettyä hieman erilainen jouluaatto eilispäivänä. Aamulla otimma suunnaksi taasen iki-ihanan Sydneyn (Olen aika ihasutnut kyseiseen kaupunkiin erinäisistä syistä). Kävimmä ennen rannalle menoa upeassa ja kalliissa ostoskeksussa. Kävelimme siellä vain eri kerroksissa, mihkään liikkeeseen ei edes uskaltanut mennä sisälle, kun olivat jo ulkoa päin tosi hulppeita. Käväsimpä siellä naistenhuoneessakin, en ole käynyt missään niin hienossa vessassa, että huhhu. Pian tulee myös kuvia kyseistä ostoskeskuksesta ja vessasta tottakai.

Aikamma käveltyämme ja seikkailtuamme keskustassa nappasimme lautan kohti Manlya ja Manly Beachia.Oli ihanan pitkä ranta, mutta ei kumminkaan vetänyt vertoja 7 mile beahille pituudessaan. Rannalla oleillessa ei oikein tuntunut joululta. Oli ehkä hieman liian lämmin, mutta hyvä seura ja keli korvasi joulumielen.

Illalla oli vuorossa henkeä salpaava ilotulitus Darling Harbourissa. Ilotulituksessa oli pariosiota. Ensimmäinen osio jo itsessään päihitti Pieksämäen uuden vuoden ilotulitukset. Tulitus oli jotain aivan uskomatonta. Voipi olla, ettei tämä tyttö enää mielellään mene katselemaan Pieksämäen uuden vuoden ilotuliksia ihan heti. Innolla odotamma uuden vuoden tykityksiä.

Yöllä oli aika hiljentyä keskiyön messuun katolaisenkirkon tapaan. Olimma suurimman osan ajasta aivan ulalla Joonaksen kanssa, mutta selvisimmä kaikekit messusta ihan kunnialla. Messun päätyttyä ajatuksemme kohtasivat, että kyllä luterilainen joulumessu voittaa.

Hyvää ja Siunattua Joulua kullekkin!

Seikkailua seurassa

Viikko sitten maanantaina sitä seikkailin lentokentälle junateitse hakemaan aamukahviseuraa, joka tosin ei nyt oo viel ainakaan yhtään kuppia täällä juonu. Pikku vikoja, mutta ei nyt siihen puututa. Jälleen näkeminen oli aika hämmentävä. Sitä vähän tökki toista, onko hän todella siinä. Taisipa olla ja on hän edelleenkin täällä.

Alku viikko sujui siis aika mukavasti toista ihmetellessä. Perjantaina pääsimmä luistelemaan täällä! Australiaan asti piti tuleman, että pääsee luistelemaan pitkästä aikaan. Aika turhamaista. Oli aika kiva kokemus sinänsä, kun sisällä oli alle 15 astetta lämmintä ja 3h luistelusession jäläkeen astuessa pihalle yli 20 asteen lämpöön sitä tajusi olevansa edelleen Australiassa eikä missään muualla lumimaassa.
Todistettua tuli siinä samalla, että kyllä täältäkin löytyy heeboja, jotka osaavat luistella. Luistimet itsessään olivat vain harjoittelu luistinen tasoa. Tekivät kivan rakon luun päälle jalkapöydälle.

Lauantai ja sunnuntai vierähti mukavasti Sydneyssä turistia leikkien. Lauantaipäivä istuimma hopp on/off bussissa nähtävyyksiä ihastellen. Tuli sitä jopa Oopperatalo ja Circular Quay:n ympäristö kolottua hieman paremmin sekä Taronga Zoo. Sain viimeinkin mustavalkokuvan seepran takapuolesta. Taisi olla elukkatarhan kohokohta elefantin lisäksi.

Huomenna olisi luvassa Drive-In-Movieta. Aikas jännää ajaa autolla elokuviin. Ja kuskina vielä minä. Oivoi, toivottavasti selvitään ilman parkkeeraus vaikeuksia. Tänään nimittäin sivupeili teki tuttavuutta tien varressa seisovan roskiksen kanssa. (Maanantaisin on aina tällä alueella roskisten tyhjennys päivä.) Kiitos ja kunnia tästä roskistempauksesta Holdenin(Opelin) suurille ikkunan pielille.

Haaveita ja kipeilyä

Ihana aamun viileys, mitä se on. Suomessa se meinaa vain 15 astetta lämmintä - Australia pelaa lukemalla 25. Kaikki on siis hyvin suhteellista. Suomessa aamuviileys on raikasta ja ihanaa. Australiassa puolestaan vain inhimillinen lämpötila, jossa elää hetki ennen kuin aurinko nousee liian korkealla ja alkaa paahtamaan.

En hirveästi tiedä talon rakentamisesta. Mutta sellaisen käsityksen olen ainakin saanut, sisäseinistä sitä ei ainakaan aloiteta. Juna matkalla Sydneyyn näin pari tälläistä rakennustyömaata, joihin oli ensimmäisenä valettu sisäseinä. Tietenkin niihin oli jo perustukset valettu. Jotenkin se oli vain häkellyttävä näky, kun keskellä perustuksia oli valettu tiiliseinä eikä mitään muuta. Kummalisia tapoja täällä. Pitänee siis ihan oikesti ottaa yhteyttä rakennusviranomaisiin ja pyytää heitä, ottamaan suomalaisilta rakennussediltä muutama oppitunti, kuinka rakennetaan kunon taloja.


Haaveita todeksi. Tuntuu hurjalta huomata niiden toteutuvan. Lauantai aamu oli unelma aamusta kaukana. Keitin itselleni kahvia ja kaadoin sen vahingossa sellaiseen kuppiin, jossa oli pohjalla astian pesuainetta. Se siitä aamukahvista. Ei auttanut muu kuin lähteä matkaan toteuttamaan yhtä haavetta ilman aamukahvia.
Junani saapui ajallaan Sydneyyn ja miulle jäi hyvin aikaa löytää itseni YHA:n eteen. Paikka oli sopivasti juna-aseman vieressä, joten suuremmilta seikkailuilta vältyttiin. Muutaman tovin siinä odoteltuani ja saatuani seuraa parista Hongkongilaisesta tytöstä noutajamme saapui uljaalla valkoisella pakettiautollaan. Autosta astui ulos päivettynyt surffari, aivan kuin leffoista. Kohta paikalle riensi toinen auto mukanaan saman oloinen surffimies. Surffaamista opettelemaan oli lähdössä miun lisäksi 19 muuta naispuolista henkilöä ja yksi saksalainen mies.
Matkasimme letkeässä tunnelmassa noin 45 minuuttia kauas ulos Sydneyn vilskeestä yksityiselle rannalle. Siellä sai rauhassa opetella ja olla kuin kotonaan(niin arvon opettaja sedät sanoivat). Rannalla ei ollut sääntöjä eikä julkista vessaa. Hurraa! Puskaelämää! Päivä meni rattoisasti uutta opetellen ja kauniista pilvisestä kelistä nauttien. Päivässä ei surffaamaan opi, mutta tuntuman sai. Saa nähdä montako kertaa sitä itsensä vielä täällä olo aikana löytää itsenä laudan päältä uhmaassa aaltoja.

Nyt on sitten pitkästä aikaa oltu kunnolla kuumeessa. Eilen illalla se riehui 38 asteessa. Yöllä ei uni ollut mitään parhainta herkkua. Kovin levonta oli, kunnes puolen yön jälkeen kuume alkoi laskea ja uni maittaa paremmin. Tästä kaikesta saan kiittää Australian vaihtelevia sääoloja. Sunnuntaina oli nimittäin vielä 43 astetta lämmintä ja yön aikana se tippui vain 20 asteeseen. Vähän liian rajuja nuo muutokset, ei keho meinaa pysyä lainkaan mukana.

Elämän koulua

Elämä tuo välillä tullessaan asioita, joihin emme pysty varautumaan. On otettava asiat vastaan niin kuin Isä armossaan suo. Vaikka asiat eivät ole meille aina mieluisia, olisi hyvä osata nauttia hankalienkin asioiden keskellä arjen pienistä iloista. Niistä arjen pienistä iloista saa voimaa jaksaa eteenpäin. Isä antaa voimaa ja kantaa uuunutta.

Minun on pitäny opetella viimeisien kuukausien aikana luottamaan Isään täysin. Siihen armoon, joka kestää, joka kantaa eteenpäin. Itsepintaisesti aina yrittää viimeiseen asti itse, kunnes huomaa, ettei asiasta tule mitään ilman Isän apua.

Isä on suunnitellut tiemme edeltä käsi. Hän on myös suunnitellut ulospääsyn hankalista elämän tilanteistamme. Meidän osamme hänen suunnitelmassaan on lakata hankaamasta vastaan ja antautua täysin Isän käsivarsille. Isän aikataulu ei aina ole sama, kuin meidän, mutta kaikki tulee ajallaan. Meidän on vain jaksettava luottaa Isään ja etsiä hänen tahtoa elämässämme.

Ajatuksia ja ihmetyksiä viikonlopun jäliltä

Jos kylpyhuoneessa on katkaisin ja siinä lukee heat, mitä luulet sen tekevän? Lämmittävän, oikein, mutta mikä alkaa lämmittämään katkaisinta painaessa. Ajattelin sen tarkoittavan lattialämmitystä. Tyydyin ajatukseen kunnes Henriikka kertoi sen tarkoittavan lämmittäviä lamppuja katossa. Olin kyllä ihmetellyt lamppujen massiivista kokoa, mutta mieleeni ei juolahtanutkaan, että niiden tarkoitus olisi lämmittää kylyphuonetta. Lämmittävät lamput, kuinka kätevää! Epäilen.

Tulisko mieleesi muuttaa karavan alueelle asumaan? Minun mieleeni ei. Täkäläiset saattavat elää hyvin onnellista elämää karavanalueella erinäisistä syistä. Olin viikonloppuna Suomikoulun leirillä ja majoituimme karavanalueelle pieneen mökkiin. Niin saman kaltaisissa, vaatimattomissa mökeissä siellä asui vaki asukkaita. Ajatus tuntui jännältä.

Takanani on ensimmäinen uimaranta reissu meressä. Aloitin rantaelämän täällä vaatimattomasti 7 mailin rannalta (15 km pitkä ranta). Oli aika mukava kokemus. Nautin meressä pulikoimisesta enemmän kuin järvessä pulikoimisessa. Ainut haitta mukavuudessa oli, että en osannu pitää suutani kiinni oikeina hetkinä. Moneen kertaan sitä suolaista merivettä syljeskelin suustani pois. Ehkä miä sen vielä opin.

Reissuni aikana olen tehnyt ainakin seuraavia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni: syönyt hyytelöä, matkustanut lentokoneella, ulkomailla oleskelua, hiekkaranta elämää meren äärellä ja todistanut englanniksi. Kaikkea sitä on pieni ihminen päässyt kovin lyhyessä ajassa jo kokemaan.

Jotenki tuo aikaero tuntuu hassulta. On outo ajatella, että kotiväki tulee 9h perässä. Kun päiväni on päättymässä, siellä kotona sitä vasta aloitellaan. Elämä on jännä ja ihmettelemisen arvoinen.

En ole muuten vielä palanut kunnolla täällä. Vain pientä punaa on meinannut iholle nousta. Kauhulla odotan päivää, jos ja kun palan kunnolla täällä /:

Järkytyksen hetkiä

Tänään koin järkytyksen, kun kävin Noah´n koulun fete:ssä (koulun kevät tapahtuma). Siellä saapasteli vanhempi mies nahkatakissaan, johon oli kirjailtu hakaristi ja natsisaksan kotkia. Ei oikein meinannu pieni pää tietää, mitä ajatella siinä tilanteessa. Ensimmäistä kertaa näin livenä noin avoimesti itsensä natsiksi tunnistautuvan henkilön.

Valkea Joulu

Ei lapsi pohjolan milloinkaan
voi joulua unhoittaa,
se keskellä talveen jään
suo suloista lämpöään.
Hän vaikka vierailla mailla lie,
niin aina pohjolaan aatos vie.

Taas valkeata joulua
keskellä suurten hankien,
muistan joulun aikaa
se kuinka saikaan
mun taas taakse vuosien.

Vain valkeata joulua
mielessäin ootan minä ain,
sillä hangen hohteessa vain
joulurauhan tunnen rinnassain.

--

Tässä tuo eka säkeistö kuvaa jotenki tän hetkisiä fiiliksiä. Kaipaa lunta ja viileää keliä. Sitä ei täällä juuri nyt ole tarjolla. On siis tyydyttävä +30 C keleihin. Ja viettää lämmin joulu. Tuntuu aivan hurjalta aatokselta. Eikä Jouluunkaan ole enää kuin 2 kk. Ja ensimmäiset joulukoristeet näin jo syyskuun lopulla. Hullun aikaisin siis.

Postia postia

Alku viikosta terästäydyin ja laitoin Isänpäivä kortit postiin isälle ja papalle. Isäinpäivä kortit oli hommattu jo hyvissä ajoin, sillä isänpäivä oli täällä jo syyskuussa, jos oikein muistan. Samalla laitoin myös serkkupojalle syntymäpäiväkortin menemään, toivottavasti poika saa kivat 18 vuotissyndet. Tänään posti yllätti miut kortilla. Oli ihana saada kortti kotoa rakkaalta äiteeltä. Raapustin heti, kun sain tilaisuuden, kortin takaisinpäin. Postia on ihana saada ja sitä on ihana kirjoittaa. On harmillista, että ihmiset eivät enää kirjoita kirjeitä/kortteja toisilleen niin usein. Ei se kumminkaan työlästä ole niin, miksei näkisi pientä vaivaa kortin/kirjeen eteen. Koitan itse parantaa tapani tässä suhteessa. Ja nyt olen sitä hieman jo tehnytkin täällä. Pitää koittaa vaalia tätä tapaa myös Suomeen palatessa.

Viime viikolla sain lisää ihmettelyn aihetta täällä. Jokaisella pankilla on oma ottomaatti, mistä asiakkaat nostavat rahaa. Voit toki vieraan pankin maatista nostaa rahaa, mutta se maksaa. En olisi varmaan asiaa muuten tajunnut, mutta kun tuli puheeksi perheen äidin kanssa, että häen pitää rahaa käyä nostaan. Tuli siinä mieleen, että onneksi Suomessa on yksi ainoa ottomaatti, josta kaikki eri pankkien asiakkat saavat nostettua rahaa veloituksetta. Hyvä Suomi! Jälleen kerran pisteet kotiin! Eräs kaverini täällä on jo tottunut kuulemaan suustani asiassa kuin asiassa, että tämä on paljon parempaa Suomessa! Kotiin päin sitä on vedettävä suuressa maailmassa ja markkinoitava Suomea näille ummikoille täällä.

Kesä tulee ja ....

...elämä hankaloituu lasten kanssa. Otsoni kerros on niin ohut täällä. Pitää ruveta seuraan lehestä otsonivaaraa ja kellon aikoja, jolloin suositellaan aurinkolotionin käyttöä. Tänää istuin aamulla 5 minuuttia ulkona aurinkorasva levitettynä tottakai ja iholla tuntui jo polttelua, piti siirtyä sisätiloihin. Vietimme sitten Felix:n ja Mayan kanssa kivan päivän sisätiloissa oleskemalla. Iltapäivällä haettiin Noah vain pikaseen koulusta pois ja paluu taas neljän seinän sisään. Viiden aikoihin ilma oli viilenny sen verran, että lapset jo uskalti ulos laskea ja ei ollut sitä otsonivaaraa.

Pitkä matka jo tultu...

..ainakin siltä tuntuu. Australia elämää olen jo viettänyt täällä 2kk. Tuntuu ihan hullun pitkältä ajalta. Ja sitä se onkin, kun on erossa kaikista ihanista ja rakkaista ihmisistä, joita on tottunut näkemään säännöllisesti. Ikävä on siis alkanut jo hieman kaihertamaan mieltä. Pitää jaksella vielä vähän reilu kuukausi, niin saan vieraan Suomesta tänne ilahduttamaan arkeani.

Tänne tullessani en uskonut törmääväni niin moneen eroavaisuuten maidenmme välillä, mitä olen havainnut kuluneiden viikkojen aikana. Tässä niistä muutamia:

1.)Täällä ihmiset tervehtivät iloisesti vastaan tulijaa kadulla, vaikkeivat häntä tuntisikaan. Suomessa kohdallesi lankeaisi kylähullun maine, jos tervehtisit tuntemattomia. Täällä ei edes katsota oudosti, jos hymyilet itsekseen kadulla kulkiessasi.

2) Australiassa talot rakennetaan todella huonosti. Ne on kuin telttoja, joissa lämpötila on sama kuin ulkona. Eli ei mitään eristeitä seinissä, saati lattioissa. Jonkun pitäisi opettaa rakentamisen perusteita täkäläisille.

3.)Kaupassa et saa itse pakata ostoksiasi, vaikka pystyisit tekemään asian paljon nopeammin kuin kassaneiti. Ostokset ladottuasi hihnalle osaksesi jää vain katsella kun kassaneiti pakka ostokset valmiiksi. Työvoima on täällä halvempaa. En kyllä tiedä liittykö tämä mitenkään ostostenpakkaamiseen, mutta kumminkin.

4.) Lämmintä lounasta syödään täällä harvemmin. Ainut lämmin ateria päivässä on päivällinen. Tämä käytäntö oli alkuun todella outo. Vei hetken ennen kuin siihen tottui. Enää ei edes kaipaa toista lämmintä ateriaa päivässä.

5.)Kaupasta et löydä valmiiksi marinoituja tuotteita juuri yhtään. Jos kaupan valikoiman niitä kuuluu, se on vain minimalistinen silloinkin. Eli täällä oppii itse maustaman lihansa oikein kivasti. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että itse maustettu kana maistuu paremmalta, mitä valmiiksi marinoitu. Eikä se marinoimiseen tarvitse edes käyttää hirveästi aikaa. Riittää vain, että löytyy jotain kivoja mausteita ja ruuasta tulee mainion makuista.

Saapuisi jo se kauan odotettu ja puhuttu kesä!

Takatakatalvi

Tosiaan tuossa iloitsin reilu viikko sitten kovasti täällä ilmojen lämpenemisestä, mutta turhaan. Tänne iskeytyi takatalvi. Kelit on siis ollu pääasiassa kovin pilvisiä ja vähintään kerran päivässä on vettä tullut kunnolla. Ei kiva. Yksi kaunis päivä täällä tipahteli taivaalta jopa rakeitakin. Rakeet ei vaan olleet kovin isoja ja sulivat melkein heti pois, kun maankamaran kohtasivat.

Auringon paistaessa ei ulkona oiekin kärsi olla ilman aurinkolaseja varttia pitempään, muuten silmissä alkaa tuntumaan aika ikävältä. Aurinko paahtaa täällä ihan eritavalla. Edessä on siis aurinkolasien osto vahvuuksilla, kunhan saan Specsaversin asiakaskortin Suomesta. Äitee laittoi sen postiin tuossa viikolla. Parin viikon sisään sen pitäisi olla kädessäni. Sitä siis odotellessa.

Liikunta on alkanut viemään mukanaan tätä pientä seikkalijaa täällä. Pyöräilyretket ja lenkkeily ovat alkaneet maistua aivan uudella tavalla. Kodin lähimaasto soveltuu molempiin aivan loistavasti. On mäkiä ja tasaisia pätkiä sopivassa suhteessa. Pyöräilyn ja lenkkeilyn lisäksi on myös tullut lihaskuntoa harrastettua hieman. Eräs hyvä ystäväni Suomesta sai miut haastettua testaamaan, miten onnistuu 200 istumaan nousua kuuden viikon harjoitusohjelman jälkeen. (http://www.twohundredsitups.com/week2.html)

PS 121 Matkalaulu

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun?
Minä saan avun Herralta,
häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkojesi horjua,
väsymättä hän varjelee.
Ei hän väsy, ei hän nuku,
hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on
vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.
Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.
Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi
nyt ja aina.

Elämän hulluutta

Tuossa torstai-iltana seisoskellessani tienvarressa, talomme edessä kyytiä odottean, ohitseni lipui limusiini. Oli hieman pysäyttävä kokemus kohdata sellainen autonen omalla kotikadulla. Mutta toisaalta, sitä ei tarvitse ihmetellä sen suuremmin, koska meiltä eteenpäin mentäessä tulee hieman varakkaampaa asuinaluetta vastaan. Eli ei se limusiini ainakaan eksynyt ollut, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Sunnuntaina on kauden tärkein futipeli. Se vaikuttaa jopa sunnuntai-illan tilaisuuteen seurakunnassa, sillä heillä on ajatuksena ensin katsoa tämä peli ja vasta sen jälkeen pitää tilaisuus. Toisin sanoen seurakunta kokoontuu kirkkoon yhteen katsomaan pelin. Näitä kulttuurieroja jaksaa aina vain ihmetellä. Kyseessä on siis aivan normaali käytöntö.

Sydney

Sain eilen viettää oikein ihanan illan hyvässä seurassa Sydneyssä. Ensin ajoimme aivan ytimeen, Harbour Bridgen kautta LunaParkkiin. Sydney on uskomattoman nätti kaupunki pimeän tullen, päiväaikaan en ole siellä vieraillut niin paha mennä sanomaan. Tunsin oloni pieneksi tytöksi ihmetellessäni kaikkea sitä valoloistoa. Luna parkissa ilokseni näin ensimmäiset lokit koko matkan aikana. Myöhemmin illalla sain vielä kuvanki otettua yhdestä lokkisesta.

Hyvällä mielellä voin itsekkin eksyä sitten aikaan hetkeksi Sydneyyn, kun aussikavereillanikin oli vaikeuksia selvitä ulos ytimestä. Suuntavaisto petti ja avuksi piti ottaa kartta, joka löytyi kuskin puhelimesta. Tosin en haluaisi sinne eksyä, kartta käteen ja silmä kovana oltava, jotta tie oikeaan paikkaan löytyy.

Luna Parkin jälkeen menimme syömään. Jätimme autot Star Cityyn ja kävelimme sieltä johonkin läheiseen satamaan. Star Cityn edustalla näkyi paljon hienoja ja kalliita autoja sekä kaksi kappaletta ovimiehiä hienosti pukeutuneina. Ilmassa oli todellista suurkaupungin tuntua niin kuin asiaan kuuluu. Odotan innolla päivää, kun kohtaan tuon kaupungin päiväsaikaan.

Ja lopuksi vielä vähän kuvia hardcore lavalta ja Sydneyn reissulta:

Hard coren ihmeellisyyksiä ja sadetta

Eilen oli Sydneyssä iso kristillinen nuorisotapahtuma, Big Exo day. Siellä oli enemmän ihmisiä kuin suomen Maatanäkyvissä festareilla ikinä :D oli todella hieno ja mielenkiintoinen kokemus. Tapahtumassa oli kaksi asiaa, jotka yllättivät ja ihmetyttivät suuresti. Molemmat ilmiöt kohtasin hard core lavan luona.
1) Moshpit oli aivan erilainen kuin Suomessa. Tyypit heiluivat siellä aivan hullunlailla yksin, eivätkä ottaneet kontaktia kaveriin niinkuin meillä kotona on tapana.
2) Kun biisissä tuli soolo kohta, niin yleisö nosti kädet ylös päänsä yläpuolelle pystyyn ja alkoi heiluttamaan sormiaan. Soittivat olevinaan ilmakitaraa. Eikö kuullostakin tyhmältä, voin sanoa että se näytti vielä tyhmemmältä kuin kuullostaakaan.

Kun täällä sataa, se kestää vain 5-10 minuuttia, mutta tuona aikana tulee aivan simona vettä. Sataa kaatamalla. Tänään koin ensimmäistä kertaa oikean ja kunollisen sateen täällä. Oli aika vaikuttavaa huomata, kuinka sade alkaa vain tuosta noin ja loppuu yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Sade viilentää mukavasti ilman. Tänäänkin ilman lämpötila tippui 10 astetta sateen ansiosta. Kuumina kesäpäivinä sade on hyvin tervetullut vieralija täällä.

Pitää koittaa lisätä ensikerralla kuvia Exodaysta.
Kuumia ja sateisia kesäpäiviä odotellessa!

Life Group

Keskiviikkona pääsin tutustumaan LifeGroup ryhmääni. Life Group on vähän niinkuin solu meillä koto Suomessa. Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko jonkun kotona ja joka toinen viikko jossain ulkona. Ryhmä on sekaryhmä eli siinä on sekä tyttöjä että poikia.

Keskiviikkona menimme Penrittiin johonki vähän hienompaan kahvilaan syömään yhdessä. Ilta kului pääasiassa hengaillessa. Saa nähdä onko koti-illoissa sitten enemmän hengellistäosuutta. Toivon todella. Ei hengaamisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta ryhmän tarkoitus olisi syventyä edellisen sunnuntain saarnaan niin toivoisin kyllä, että edes koti-illoissa olisi jtn hengellistä.

Ryhmäläiseni vaikuttavat muutaman tunnin tutustumisen jälkeen aivan mahtavilta tyypeiltä. Uskoisin tulevani kaikkien kanssa toimeen. Ryhmän vetäjä kai testasi tietämystäni formuloista, kun laittoi tänään viestiä asian tiimoilta. Jutttelimme nimittäin keskiviikkona hieman formuloista poikien kanssa. Kaksiryhmäläistäni asuu samalla kadulla kuin minä. Eli jos kyytiä kaipaa niin se järjestyy helposti ilman suurta vaivaa. Näin ainakin he lupailivat.

Ää kirjaimet ja seikkailua

Huhuu sain tietää, miten ääkköset toimivat perheen koneissa. Eli enää ei tarvitse tuskailla sanojen kanssa ja miettiä liikoja tekstejäni lukiessa. Olen varsin iloinen ääkkösistäni. Perheen äiti vain tuossa yks päivä kertoi kuinka ne toimivat. Olimme yhdessä tutustumassa facebookin ihmeelliseen maailmaan, sillä hän oli tehdyt perheen neidille tunnukset sinne.

Huhuu olen alkanut viime aikoina tosiaanki kuleskelemaan lähiympäristössä itsekseni. Tänään sain pyörän ensimmäistä kertaa alleni ja hurautin naapuri kylään. Naapuri kylä on noin 15 minuutin pyöräilymatkan päässä eli ei kovin kaukana. Alkuun tuntui, ettei tästä pyöräilystä tule mitään. Mutta pian huomasinkin kuinka oikeasti nautin vapauden tunteesta, jonka pyöräily mukanaan toi. Pyöräreissuni jälkeen oli aivan mahtavan energinen olo. Täällä on paljon mukavampaa ja helpompaa kulkea pyörällä kuin jalan, sillä jalkakäytäviä ei ole. Pyöräilykypärästä ja -pyörästä on tullut uusia ystäviä tämän päivän aikana täällä.

Seikkailuni helpottuvat huomasti kunhan saan valokopion perheen karttakirjasta. Näin on sitten helpompi lähteä itsestään tutkimaan lähiympäristöä ja niiden suomia seikkailuja. Katselin tuossa illalla karttaa ja huomasin kansallispuiston sijaitsevan aivan Glenbrookin kylän keskustan vieressä. Sinne aion suunnistaa joku kaunispäivä. Pitää varmaan odotella viikonloppuun, niin on kunnolla aikaa ennen pimeän tuloa. Pimeä tulee täällä nimittäin todella nopeasti. Kuuden aikaan on jo todella pimeää. Eli kartta kauniiseen käteen ja haistelemaan ilmavirtoja, mistä seikkailuja voisi löytää.

Ihana lauantai

Tanaan oli ihana herata ilman heratyskelloa ja tehda aamutoimet kaikessa rauhassa ilman kiiretta mihinkaan. Oli aikaa jaada kollimaan sankyynkin. Arkiaamuina ei juuri ole aikaa kollimiseen jos haluaa tehda muut aamutoimet ilman mitaan turhaa kiiretta. Toisin sanoen oli aika taydellinen lauantaiaamu. Sain jopa ihan oikeaa kahvia aamupalalla, kun menin alas testaamaan uutta kahvinkeitinta. Pitaa huomenna kiikuttaa se tanne ylos. Perheen vanhemmat eivat nimittain juo lainkaan kahvia saati teeta. Erikoinen pariskunta.
Nanna ja Popa(lasten isovanhemmat) olivat varsin innoissan, kun saivat kuulla, etta juon kahvia.

Paivalla perhe oli jarjestanyt muutamalle muulle ystavaperheelle piknikin laheiseen luonnonpuistoon, joka on kavely matkan paassa. Marges lookout -paikassa oli uskomattomat nakymat. Sielta nakyi jopa Sydneyn korkat pilvenpiirtajat. Paiva oli varsin onnistunut kaikinpuolin. Saa oli aurinkoinen ja kaikki viihtyivat hyvin ulkosalla yhdessa, lapset etta vanhemmat. Paivan aikana sain kunnon kielikylvyn.

Turistina oleilua

Ensimmainen viikko meni taysin kaikkea ihmetellessa. Kaikki oli aivan uutta. Nyt alkaa pieni ihminen jo vahan tottumaan tahan kaikkeen pikku hiljaa. Vielakin liikenteen hahmottamisessa on pienia ongelmia, joten sen kanssa saa olla kovin tarkkana. En ole siis viela autonrattiin asti paassyt istahtamaan.

Viime sunnuntaina paasin leikkimaan oikein kunnolla turistia. Silloin nimittain menimme kaymaan pienen herran 3-vuotissyntymapaivilla. Ne pidettin lahella olevassa elaintarhassa, jossa oli paikallisten maatilanelainten lisaksi Australian kansalliselaimia. Tottakai sielta piti ottaa sitten perinteisia turistikuvia. Perheen aiti auttoi asiassa hieman.

Elaintarhassa paasi traktoriajellulle, jonka reitin varrelta loytyi muunmuassa tuollainen emu laiduntamassa. Ajelu itsessaan ei ollut kovin kummoinen ainakaan mielestani, mutta lapsille se oli varmasti mieluisa kokemus. Traktoriajelun lisaksi siella oli kaksierilaista esitysta ja koalainfo. Ensin oli eraanlainen lasso-esitys. en ole aivan varma, oliko se lasso, mutta se paukahteli komiasti, kun esittaja sita kaytti. Sen avulla laidunnetaan vapaana kayskentelevia elaimia taalla. Melkein heti sen jalkeen oli lampaan kerintaesitys. Se oli aika vaikuttava ja hieno nahda. Valilla oli pienia vaikeuksia ymmartaa lavalla olevaa miesta, silla han puhui kovin leveaa aussiaksenttia. Kerintaesityksesta sain muistoksi lampaan villaa, jonka lahetin jo kotiin kortin valissa.




Samalla reissulla paasin myos silittamaan kengurua ja koalakarhua. Oli aika hammentavaa tajuta, etta on ollut vain viikon maassa ja on jo paassyt nakemaan koalat ja kengurut ja jopa koskettamaan niita. Tosin eihan se sama asia ole kuin luonnossa nakisi, mutta nahty on kuitenkin. Perheen aiti lupaili, etta joku paiva voisimme menna Kenguru puistoon, jossa kengurut elavat vapaana luonnontilassa eli eivat ole lainkaan kesyja, eivatka paasta lahelle.Siella kuulemma nakee kenguruita 99% prosentin varmuudella. Pitaa olla todella huono tuuri siis jos kenguruiden nakeminen jaa valista.


Paivat on menny mukavasti poikien ja pienen neidin kanssa touhutessa. Vanhin on paivat koulussa, joten hanen kanssaan ei tule niin paljon tenuttua kuin keskimmaisen. Han sanoi jo ensimmaisella kerralla, etta miusta tulee hanen omakaverinsa. Ja niin on tainnut kayda, silla meidan leikit on aivan omaa luokkaansa. Lempileikki on raju, missa saa painia ja tenuta niin paljon kuin jaksaa. Rajua on sitten tullut lahestulkoon joka paiva leikittya, kunhan pikkusisko on saatu alta pois paivaunille.

Viime sunnuntaina kavin myos ensimmasita kertaa taalla seurakunnassa. Sinne oli aivan ihana menna. Ovesta kun astui sisaan niin tuntui silta, kuin menisi aivan tuttuun paikkaan. Kukaan ei ollut kerinnyt sanoa viela silloin minulle edes mitaan. Tilaisuuden jalkeen juttelin muutaman muun nuoren kanssa siella. Tassa muutamana seuraavana viikkona minun olisi tarkoitus paasta mukaan pienryhmatoimintaan mukaan. Odotan sita innolla. Seurakunnassa oleva tyontekija koittaa etsia minulle sopivaa ryhmaa, johon voisin liittya.

Oikein antoisia ja siunattuja paivia sinne koti Suomeen <3

Paikallistuminen

Jos Suomessa on ulkolampotila +20, kulkisin varmaan teepaidassa ja shortseissa, mutta ei taalla. Tilanne on aivan toinen, silla ulko ja sisalampotilat ovat samat. Tai ainakin lahella toisiaan. Se tekee lampoon huomattavan eron, ainakin minun mielesta. Nyt lampotilat ovat hiponeet kahtakymmenta paivisin ja silti kuljen legginsit housujen alla ja huppari tiukasti paalla. Tanaan tosin uskalsin hupparista hetkellisesti luopua, koska tuli niin lammin poikien kanssa pelatessa ja tenutessa pihamaalla.

Ilahduttavaa on ollut huomata, etta ymmaran lahestulkoon kaiken, mita paikalliset puhuvat keskenaan, jos jaksan jaada kuuntelemaan. Perheeni aiti sanoi passiivisen englannin olevan hyva, mika tietaisi sita, etta pian pystyn jo hieman osallistumaan aktiiviseen keskusteluun ihmisten kanssa, eika tarvitse vain seurailla vieresta.


Oli jotenkin hammentavaa huomata taallakin olevan Shell huoltamoita. Sain myos kuulla, etta taalla on Ikea. En ole sita viela ainakaan livena nahnyt, mutta kun Suomi kouluun mennaan niin se jaa matkan varrelle. Eli jos hyva tuuri kay niin naan sen ensiviikolla jo. Paikallisesta Ikeasta saa kaikkien huonekalu- ja sistustarvikkeiden lisaksi kuulemma pakastelihapullia, jotka ovat halvempia kuin pelkka liha kaupassa, seka salmiakkia pahimpaan koti-ikavaan. Taalta loytyy kaupoista myos snikkerssit, marssit ja twiksit joten nou hata, saatavilla on myos hyvaa suklaata. Suklaata joka on samanlaista kuin kotona.

Tuosta tankkaamisesta sen verran viela haluaisin mainita, etta taalla pitaisi sulkea puhelin tankkaamisen ajaksi. Kylla puhelin pitaisi olla poisa paalta. Kysyin asiasta perheen isalta, etta miksi nain. Han ei tiennyt siihen mitaan jarkevaa selitysta. Kaikkialla on muutenkin aika paljon kieltotauluja ja merkkeja.

In Australia

Perjantaina oli aika hyvastien. On aika rankkaa jattaa kaikki rakkaat ihmiset rakkaaseen koto Suomeen niin pitkaksi aikaan. Fiilikset vaihtelivat paljon automatkan aikana Pieksamaelta HelsinkiVantaalle. Mukaan mahtui paljon innostusta seka haikeutta ja ikavaa.

Ensimmainen lento Helsingista Bangkokkiin meni ihmetellessa. En saanut oikein kunnolla nukutuksi lennon aikana, mutta asia korjaantui jatkolennolla. Nukuin melkein puolet lennosta. Koneen ruoka ei todellakaan ole sita parhaitan herkkua, mutta kylla se meni, kun ei muuta ollut tarjolla.

Finnairin koneessa kuuntelin Iskelma -radiota, kylla iskelmaa. Se oli nimittain ainut suomalainen radiokanava ja halusin fiilistella suomalaisella musiikilla hieman ennen tanne tuloani. On miulla tietty mukana suomalaista musiikkia mp3 -soittimessa seka ulkoisessa muistissa, mutta niihinki varmasti kerkeaa kyllastymaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniisti Australian kentalle saavuttaessa. Aamu oli paikallisten mukaan varsin lammin talviaamu, hurjat 13 astetta lamminta. Se kertoo, etta paivasta on tulossa lammin. En itse oikein tuntenut paivaa lampimaksi, vaikka ulkona oli parhaimmillaan se 20 astetta lamminta. Palelin. Olen varmaan tulossa hieman kipeaksi.

Perhe vaikuttaa todella ihanalta. Uskon viihtyvani heidan luonaan hyvin. Oma talo tuo mukanaan hieman yksityisyytta ja rauhaa, mika on varmasti mukavaa. Makuu huone on mukavan oloinen. Laittelen tanne kuvia kunhan vain saan ensin otettua niita. En nimittain ole ottanut viela yhen yhta kuvaa koko matkan aikana, mika on ihmeellista mielestani.

Aivan kohta

Lähtöön ei ole enää kuin 4 päivää. Kesä on mennyt todella nopeasti.
Mukana ei meinaa pysyä tämä pieni pääni lainkaan. Päivät on mennyt vain kaikkea ihmetellessä.

Kävin selailemassa Australian seurakuntani nettisivuja. Sivusto sai suuren ilon aikaan sisälläni. Näyttää siltä, että seurakunnasta saattaa löytyä sopiva palvelumuoto myös minulle ajatellen tulevaa vuotta. Jos kaikki menee oikein nappiin, niin saatan päästä jopa kuvaamaan oikeasti muutakin kuin omia "loma kuvia". Innolla siis odottelen seurakuntaan menoa ja siellä ihmisiin tutustumista.

Huomenna voisin ottaa projektiseni matkalaukun ja sen sisällön. Ei ole ainakaan vielä mitään hajua, kuinka paljon tavaraa on 10kg. Sillä määrällä nimittäin koitan päästä lähtemään täältä koto Suomesta. Se voi olla yllättävän vähän. Tuohon 10 kiloon kun lisää vielä laukun painon, niin se on jo sitten 15kg. Jää pieni pelivara tulevan vuoden ostoksia ajatellen (:

Seuraavan kerran kun kirjoitan niin olen jo Australiassa (:

Viimeisiä hetkiä kotona

Suomi aika alkaa käymään vähiin. Olisi niin paljon ihmisiä, joita haluaisi vielä nähdä ennen lähtöä. Tuntuu, ettei aika riitä millään. On olevinaan niin paljon kaikkea touhua, vaikka todellisuus onkin toinen. Pitänee siis ryhdistäytyä asian tiimoilta.

Huomenna starttaa viimeinen viikko töissä. Sitten olisi vajaat kaksiviikkoa vapaata ennen lentokoneen nousua taivaisiin. Aika on mennyt todella hujakalla, ei meinaa mukana pysyä. Tänään istuskellessani junassa matkalla kohti kotia laskin viikoja kuinka kauan reissu voi kestää nykyisen viisumini rajoissa. Loppusummaksi tuli 46 viikkoa. Jotenkin viikkoina laskettuna aika kuullostaa lyhyemmältä kuin 11 kuukautta. Hyvin siis olen huijattavissa.

Huoneeni lattiaa koristaa kaunis, valkoinen matkalaukku, joka odottaa sisältöä. Pikku hiljaa olisi kai alettava pakkailemaan tavaroita, että kaikki tarpeellinen olisi mukana lähdön koittaessa. Ei vain oikein tiedä, mitä kaikkea sitä pitäisi pakata - vaatteita ainakin :D Mutta muu on jo sitten vähän hakusessa.

Lähtötuoksuja haistelen (:

Hurjuutta

Olen lähdössä elokuussa vuodeksi Australiaan piikomaan eli toisin sanoen aupairiksi. Kaikki tuntuu aivan hullulta. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, että miulla olisi tälläinen mahdollisuus päästä tutustumaan vuodeksi aivan uuteen kulttuuriin ja ihmisiin. Mennä jonnekkin, missä kukaan ei oikeasti tunne minua.

Australia on ollut päässäni sellainen paikka, minne haluaisin joskus matkata ja päästä kokeilemaan surffaamista. Nyt tämä pieni haave näyttää tulevan toteen vajaan vuoden mittaisena matkana.

Kaikki on tapahtunu niin nopeasti, etten edes itse ole meinannut pysyä mukana. On vain voinut ihmetellä, mitä kaikea ihanaa kesä onkaan tuonut tullessaan kuten perhosia erielämän tilanteisiin. Perhosia matkan takia ja myös erään ihmisen osalta. Perhoset taistelevat rintarinnan, kumpaa jännittäisi enemmän. Perhosien kanssa mielen päällä lentelee haikeus kaikkea kohtaan, mitä miulla Suomessa on.

Jotenkin tämä irtiotto Suomesta ja Suomessa olevista ihanista ja rakkaista asioista tulee hyvään väliin elämässäni. Saan itselleni aikaa miettiä, mitä oikeasti haluan elämältäni ja mitä tehdä sillä. Toivon löytäväni vastauksia matkani aikana.

Tapasin eilen edeltäjäni, joka oli ollut aiemmin samassa perheessä. Tapaaminen sai aikaan lisää pientä jännitystä ajatellen tulevaa matkaani, mutta samalla se lisäsi haikeutta ja todellisuutta siitä, että kohta ympärillä ei olekkaan tuttuja ihmisiä, vaan aivan vieraita ihmisiä, jotka puhuvat englantia oudolla aksentilla.

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia viikkoja ennen lähtöäni ja tulevaa vuottani Australiassa.