Järkytyksen hetkiä

Tänään koin järkytyksen, kun kävin Noah´n koulun fete:ssä (koulun kevät tapahtuma). Siellä saapasteli vanhempi mies nahkatakissaan, johon oli kirjailtu hakaristi ja natsisaksan kotkia. Ei oikein meinannu pieni pää tietää, mitä ajatella siinä tilanteessa. Ensimmäistä kertaa näin livenä noin avoimesti itsensä natsiksi tunnistautuvan henkilön.

Valkea Joulu

Ei lapsi pohjolan milloinkaan
voi joulua unhoittaa,
se keskellä talveen jään
suo suloista lämpöään.
Hän vaikka vierailla mailla lie,
niin aina pohjolaan aatos vie.

Taas valkeata joulua
keskellä suurten hankien,
muistan joulun aikaa
se kuinka saikaan
mun taas taakse vuosien.

Vain valkeata joulua
mielessäin ootan minä ain,
sillä hangen hohteessa vain
joulurauhan tunnen rinnassain.

--

Tässä tuo eka säkeistö kuvaa jotenki tän hetkisiä fiiliksiä. Kaipaa lunta ja viileää keliä. Sitä ei täällä juuri nyt ole tarjolla. On siis tyydyttävä +30 C keleihin. Ja viettää lämmin joulu. Tuntuu aivan hurjalta aatokselta. Eikä Jouluunkaan ole enää kuin 2 kk. Ja ensimmäiset joulukoristeet näin jo syyskuun lopulla. Hullun aikaisin siis.

Postia postia

Alku viikosta terästäydyin ja laitoin Isänpäivä kortit postiin isälle ja papalle. Isäinpäivä kortit oli hommattu jo hyvissä ajoin, sillä isänpäivä oli täällä jo syyskuussa, jos oikein muistan. Samalla laitoin myös serkkupojalle syntymäpäiväkortin menemään, toivottavasti poika saa kivat 18 vuotissyndet. Tänään posti yllätti miut kortilla. Oli ihana saada kortti kotoa rakkaalta äiteeltä. Raapustin heti, kun sain tilaisuuden, kortin takaisinpäin. Postia on ihana saada ja sitä on ihana kirjoittaa. On harmillista, että ihmiset eivät enää kirjoita kirjeitä/kortteja toisilleen niin usein. Ei se kumminkaan työlästä ole niin, miksei näkisi pientä vaivaa kortin/kirjeen eteen. Koitan itse parantaa tapani tässä suhteessa. Ja nyt olen sitä hieman jo tehnytkin täällä. Pitää koittaa vaalia tätä tapaa myös Suomeen palatessa.

Viime viikolla sain lisää ihmettelyn aihetta täällä. Jokaisella pankilla on oma ottomaatti, mistä asiakkaat nostavat rahaa. Voit toki vieraan pankin maatista nostaa rahaa, mutta se maksaa. En olisi varmaan asiaa muuten tajunnut, mutta kun tuli puheeksi perheen äidin kanssa, että häen pitää rahaa käyä nostaan. Tuli siinä mieleen, että onneksi Suomessa on yksi ainoa ottomaatti, josta kaikki eri pankkien asiakkat saavat nostettua rahaa veloituksetta. Hyvä Suomi! Jälleen kerran pisteet kotiin! Eräs kaverini täällä on jo tottunut kuulemaan suustani asiassa kuin asiassa, että tämä on paljon parempaa Suomessa! Kotiin päin sitä on vedettävä suuressa maailmassa ja markkinoitava Suomea näille ummikoille täällä.

Kesä tulee ja ....

...elämä hankaloituu lasten kanssa. Otsoni kerros on niin ohut täällä. Pitää ruveta seuraan lehestä otsonivaaraa ja kellon aikoja, jolloin suositellaan aurinkolotionin käyttöä. Tänää istuin aamulla 5 minuuttia ulkona aurinkorasva levitettynä tottakai ja iholla tuntui jo polttelua, piti siirtyä sisätiloihin. Vietimme sitten Felix:n ja Mayan kanssa kivan päivän sisätiloissa oleskemalla. Iltapäivällä haettiin Noah vain pikaseen koulusta pois ja paluu taas neljän seinän sisään. Viiden aikoihin ilma oli viilenny sen verran, että lapset jo uskalti ulos laskea ja ei ollut sitä otsonivaaraa.

Pitkä matka jo tultu...

..ainakin siltä tuntuu. Australia elämää olen jo viettänyt täällä 2kk. Tuntuu ihan hullun pitkältä ajalta. Ja sitä se onkin, kun on erossa kaikista ihanista ja rakkaista ihmisistä, joita on tottunut näkemään säännöllisesti. Ikävä on siis alkanut jo hieman kaihertamaan mieltä. Pitää jaksella vielä vähän reilu kuukausi, niin saan vieraan Suomesta tänne ilahduttamaan arkeani.

Tänne tullessani en uskonut törmääväni niin moneen eroavaisuuten maidenmme välillä, mitä olen havainnut kuluneiden viikkojen aikana. Tässä niistä muutamia:

1.)Täällä ihmiset tervehtivät iloisesti vastaan tulijaa kadulla, vaikkeivat häntä tuntisikaan. Suomessa kohdallesi lankeaisi kylähullun maine, jos tervehtisit tuntemattomia. Täällä ei edes katsota oudosti, jos hymyilet itsekseen kadulla kulkiessasi.

2) Australiassa talot rakennetaan todella huonosti. Ne on kuin telttoja, joissa lämpötila on sama kuin ulkona. Eli ei mitään eristeitä seinissä, saati lattioissa. Jonkun pitäisi opettaa rakentamisen perusteita täkäläisille.

3.)Kaupassa et saa itse pakata ostoksiasi, vaikka pystyisit tekemään asian paljon nopeammin kuin kassaneiti. Ostokset ladottuasi hihnalle osaksesi jää vain katsella kun kassaneiti pakka ostokset valmiiksi. Työvoima on täällä halvempaa. En kyllä tiedä liittykö tämä mitenkään ostostenpakkaamiseen, mutta kumminkin.

4.) Lämmintä lounasta syödään täällä harvemmin. Ainut lämmin ateria päivässä on päivällinen. Tämä käytäntö oli alkuun todella outo. Vei hetken ennen kuin siihen tottui. Enää ei edes kaipaa toista lämmintä ateriaa päivässä.

5.)Kaupasta et löydä valmiiksi marinoituja tuotteita juuri yhtään. Jos kaupan valikoiman niitä kuuluu, se on vain minimalistinen silloinkin. Eli täällä oppii itse maustaman lihansa oikein kivasti. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että itse maustettu kana maistuu paremmalta, mitä valmiiksi marinoitu. Eikä se marinoimiseen tarvitse edes käyttää hirveästi aikaa. Riittää vain, että löytyy jotain kivoja mausteita ja ruuasta tulee mainion makuista.

Saapuisi jo se kauan odotettu ja puhuttu kesä!

Takatakatalvi

Tosiaan tuossa iloitsin reilu viikko sitten kovasti täällä ilmojen lämpenemisestä, mutta turhaan. Tänne iskeytyi takatalvi. Kelit on siis ollu pääasiassa kovin pilvisiä ja vähintään kerran päivässä on vettä tullut kunnolla. Ei kiva. Yksi kaunis päivä täällä tipahteli taivaalta jopa rakeitakin. Rakeet ei vaan olleet kovin isoja ja sulivat melkein heti pois, kun maankamaran kohtasivat.

Auringon paistaessa ei ulkona oiekin kärsi olla ilman aurinkolaseja varttia pitempään, muuten silmissä alkaa tuntumaan aika ikävältä. Aurinko paahtaa täällä ihan eritavalla. Edessä on siis aurinkolasien osto vahvuuksilla, kunhan saan Specsaversin asiakaskortin Suomesta. Äitee laittoi sen postiin tuossa viikolla. Parin viikon sisään sen pitäisi olla kädessäni. Sitä siis odotellessa.

Liikunta on alkanut viemään mukanaan tätä pientä seikkalijaa täällä. Pyöräilyretket ja lenkkeily ovat alkaneet maistua aivan uudella tavalla. Kodin lähimaasto soveltuu molempiin aivan loistavasti. On mäkiä ja tasaisia pätkiä sopivassa suhteessa. Pyöräilyn ja lenkkeilyn lisäksi on myös tullut lihaskuntoa harrastettua hieman. Eräs hyvä ystäväni Suomesta sai miut haastettua testaamaan, miten onnistuu 200 istumaan nousua kuuden viikon harjoitusohjelman jälkeen. (http://www.twohundredsitups.com/week2.html)

PS 121 Matkalaulu

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun?
Minä saan avun Herralta,
häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkojesi horjua,
väsymättä hän varjelee.
Ei hän väsy, ei hän nuku,
hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on
vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.
Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.
Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi
nyt ja aina.

Elämän hulluutta

Tuossa torstai-iltana seisoskellessani tienvarressa, talomme edessä kyytiä odottean, ohitseni lipui limusiini. Oli hieman pysäyttävä kokemus kohdata sellainen autonen omalla kotikadulla. Mutta toisaalta, sitä ei tarvitse ihmetellä sen suuremmin, koska meiltä eteenpäin mentäessä tulee hieman varakkaampaa asuinaluetta vastaan. Eli ei se limusiini ainakaan eksynyt ollut, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Sunnuntaina on kauden tärkein futipeli. Se vaikuttaa jopa sunnuntai-illan tilaisuuteen seurakunnassa, sillä heillä on ajatuksena ensin katsoa tämä peli ja vasta sen jälkeen pitää tilaisuus. Toisin sanoen seurakunta kokoontuu kirkkoon yhteen katsomaan pelin. Näitä kulttuurieroja jaksaa aina vain ihmetellä. Kyseessä on siis aivan normaali käytöntö.