Turistina oleilua

Ensimmainen viikko meni taysin kaikkea ihmetellessa. Kaikki oli aivan uutta. Nyt alkaa pieni ihminen jo vahan tottumaan tahan kaikkeen pikku hiljaa. Vielakin liikenteen hahmottamisessa on pienia ongelmia, joten sen kanssa saa olla kovin tarkkana. En ole siis viela autonrattiin asti paassyt istahtamaan.

Viime sunnuntaina paasin leikkimaan oikein kunnolla turistia. Silloin nimittain menimme kaymaan pienen herran 3-vuotissyntymapaivilla. Ne pidettin lahella olevassa elaintarhassa, jossa oli paikallisten maatilanelainten lisaksi Australian kansalliselaimia. Tottakai sielta piti ottaa sitten perinteisia turistikuvia. Perheen aiti auttoi asiassa hieman.

Elaintarhassa paasi traktoriajellulle, jonka reitin varrelta loytyi muunmuassa tuollainen emu laiduntamassa. Ajelu itsessaan ei ollut kovin kummoinen ainakaan mielestani, mutta lapsille se oli varmasti mieluisa kokemus. Traktoriajelun lisaksi siella oli kaksierilaista esitysta ja koalainfo. Ensin oli eraanlainen lasso-esitys. en ole aivan varma, oliko se lasso, mutta se paukahteli komiasti, kun esittaja sita kaytti. Sen avulla laidunnetaan vapaana kayskentelevia elaimia taalla. Melkein heti sen jalkeen oli lampaan kerintaesitys. Se oli aika vaikuttava ja hieno nahda. Valilla oli pienia vaikeuksia ymmartaa lavalla olevaa miesta, silla han puhui kovin leveaa aussiaksenttia. Kerintaesityksesta sain muistoksi lampaan villaa, jonka lahetin jo kotiin kortin valissa.




Samalla reissulla paasin myos silittamaan kengurua ja koalakarhua. Oli aika hammentavaa tajuta, etta on ollut vain viikon maassa ja on jo paassyt nakemaan koalat ja kengurut ja jopa koskettamaan niita. Tosin eihan se sama asia ole kuin luonnossa nakisi, mutta nahty on kuitenkin. Perheen aiti lupaili, etta joku paiva voisimme menna Kenguru puistoon, jossa kengurut elavat vapaana luonnontilassa eli eivat ole lainkaan kesyja, eivatka paasta lahelle.Siella kuulemma nakee kenguruita 99% prosentin varmuudella. Pitaa olla todella huono tuuri siis jos kenguruiden nakeminen jaa valista.


Paivat on menny mukavasti poikien ja pienen neidin kanssa touhutessa. Vanhin on paivat koulussa, joten hanen kanssaan ei tule niin paljon tenuttua kuin keskimmaisen. Han sanoi jo ensimmaisella kerralla, etta miusta tulee hanen omakaverinsa. Ja niin on tainnut kayda, silla meidan leikit on aivan omaa luokkaansa. Lempileikki on raju, missa saa painia ja tenuta niin paljon kuin jaksaa. Rajua on sitten tullut lahestulkoon joka paiva leikittya, kunhan pikkusisko on saatu alta pois paivaunille.

Viime sunnuntaina kavin myos ensimmasita kertaa taalla seurakunnassa. Sinne oli aivan ihana menna. Ovesta kun astui sisaan niin tuntui silta, kuin menisi aivan tuttuun paikkaan. Kukaan ei ollut kerinnyt sanoa viela silloin minulle edes mitaan. Tilaisuuden jalkeen juttelin muutaman muun nuoren kanssa siella. Tassa muutamana seuraavana viikkona minun olisi tarkoitus paasta mukaan pienryhmatoimintaan mukaan. Odotan sita innolla. Seurakunnassa oleva tyontekija koittaa etsia minulle sopivaa ryhmaa, johon voisin liittya.

Oikein antoisia ja siunattuja paivia sinne koti Suomeen <3