..ainakin siltä tuntuu. Australia elämää olen jo viettänyt täällä 2kk. Tuntuu ihan hullun pitkältä ajalta. Ja sitä se onkin, kun on erossa kaikista ihanista ja rakkaista ihmisistä, joita on tottunut näkemään säännöllisesti. Ikävä on siis alkanut jo hieman kaihertamaan mieltä. Pitää jaksella vielä vähän reilu kuukausi, niin saan vieraan Suomesta tänne ilahduttamaan arkeani.
Tänne tullessani en uskonut törmääväni niin moneen eroavaisuuten maidenmme välillä, mitä olen havainnut kuluneiden viikkojen aikana. Tässä niistä muutamia:
1.)Täällä ihmiset tervehtivät iloisesti vastaan tulijaa kadulla, vaikkeivat häntä tuntisikaan. Suomessa kohdallesi lankeaisi kylähullun maine, jos tervehtisit tuntemattomia. Täällä ei edes katsota oudosti, jos hymyilet itsekseen kadulla kulkiessasi.
2) Australiassa talot rakennetaan todella huonosti. Ne on kuin telttoja, joissa lämpötila on sama kuin ulkona. Eli ei mitään eristeitä seinissä, saati lattioissa. Jonkun pitäisi opettaa rakentamisen perusteita täkäläisille.
3.)Kaupassa et saa itse pakata ostoksiasi, vaikka pystyisit tekemään asian paljon nopeammin kuin kassaneiti. Ostokset ladottuasi hihnalle osaksesi jää vain katsella kun kassaneiti pakka ostokset valmiiksi. Työvoima on täällä halvempaa. En kyllä tiedä liittykö tämä mitenkään ostostenpakkaamiseen, mutta kumminkin.
4.) Lämmintä lounasta syödään täällä harvemmin. Ainut lämmin ateria päivässä on päivällinen. Tämä käytäntö oli alkuun todella outo. Vei hetken ennen kuin siihen tottui. Enää ei edes kaipaa toista lämmintä ateriaa päivässä.
5.)Kaupasta et löydä valmiiksi marinoituja tuotteita juuri yhtään. Jos kaupan valikoiman niitä kuuluu, se on vain minimalistinen silloinkin. Eli täällä oppii itse maustaman lihansa oikein kivasti. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että itse maustettu kana maistuu paremmalta, mitä valmiiksi marinoitu. Eikä se marinoimiseen tarvitse edes käyttää hirveästi aikaa. Riittää vain, että löytyy jotain kivoja mausteita ja ruuasta tulee mainion makuista.
Saapuisi jo se kauan odotettu ja puhuttu kesä!
maanantai 19. lokakuuta 2009
Pitkä matka jo tultu...
Tunnisteet:
2 kk,
ikävä,
kassaneiti,
kohteliaisuus,
lounas,
marinoiminen,
rakentaminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti